Hae
Häppeninkii

Vaikeus treenata oikein

Minulle urheilu on tärkeä osa elämää. Jos en urheile, en yksinkertaisesti voi kovin hyvin. Kroppa ei toimi, mieli ei toimi. Olinhan aikoinaan ihan kilpaurheilijakin. Lajina minulla oli jääkiekko ja siihen panostettiin enemmän kuin mihinkään muuhun. Siltikin minulla pitkään oli vaikeus treenata oikein. 

salille mars!

Lajitreenin jäätyä pois kuvioista salitreeni nousi ykköseksi. ”En muuten ikinä mene millekään ryhmäliikuntatunnille”, uhosin monesti. Niin sitä vaan rivin jatkeena on BodyPumpattu menemään ja myönnettäköön sen olevan ihan hauskaa. Liikunta on pääsääntöisesti minulle mukavaa puuhaa, mutta osaan myös velvoittaa itseäni siihen. Ärsyttää, jos en ole mielestäni riittävän montaa kertaa käynyt viikossa salilla. Mikä on edes riittävä määrä? Riippuu paljolti omista aikatauluista ja jaksamisesta, mutta myös treeniohjelmasta. Onko kaksi- vai kolmijakoista ja niin edelleen. Sen kun osaisi päättää. Olen pikkuhiljaa antanut kehollenikin puheenvuoron. Treeniohjelma ja motivaatio tuloksiin huutavat: mene sinne salille senkin saamaton vätys. Kroppa vain on niin kipeä, ettei pääse sängystä ylös ilman vahvaa tukea. Muutaman pakkosalin jälkeen olen ymmärtänyt silloin paremmaksi vaihtoehdoksi vaikka syödä jäätelöä. 

Olen treenannut salilla enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti yli kymmenen vuotta, mutta monesti ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Netistä on tullut katsottua treeniohjelmia ja vaihdettua niitä aina muutaman kerran jälkeen. Yksinkertaisesti ei ole ollut mitään hajua, mikä niistä sadoista ohjelmista olisi minulle paras ja toimivin. Painojen riittävä lisääminen on unohtunut ja toisinaan tekniikkakin on ollut vähän sinne päin. Miten treenataan oikein? Luulisi entisen tavoitteellisen urheilijan tietävän. Se on oikeasti yllättävän vaikeaa, vaikka netistä löytyykin paljon ohjeistuksia.

 

ilmainen vai maksullinen treeniohjelma?

Ostin elämäni ensimmäisen treeniohjelman viime syksynä. Kyllästyin totaalisesti treenaamaan huonosti. Päästin selkeästi itseni aivan liian helpolla, enkä oikeastaan ollut asettanut mitään tavoitteita. Paitsi lihaksikas vartalo. Siinä menikin motivaatio useaan kertaan, kun ei sitä lihasta tullut mielestäni riittävästi. Olin vannonut, etten todellakaan käytä rahaa koskaan mihinkään treeniohjelmaan. Lopulta oli myönnettävä itselläni olevan vaikeus treenata oikein. Mitä liikkeitä milloinkin kannattaa tehdä ja kuinka usein painoja tulee lisätä olivat olleet kuumimmat epävarmuuteni. 

Aloitin ostamani ohjelman selkeillä tavoitteilla, tulin kipeäksi ja lopetin sen. Reilu kuukauden salitauon jälkeen aloitin ohjelman uudelleen, tulin kipeäksi ja lopetin sen. Otti päähän, koska halusin jo niitä tuloksia! Kerrankin, kun asiat tehdään oikein. Tämän viikon maanantaina aloitin kyseisen ohjelman vielä kerran. Nyt olen tehnyt treenin kolmesti eli salilla käynti on jo lähes rutiini. Kolmas kerta toden sanoo, jospa tässäkin. Tietysti asetin itselleni suureelliset tavoitteet ja mielellään neljä tai viisi kertaa viikossa pitäisi mennä salille. Kaksi edellistä kertaa on mennyt niin nappiin, että lähdin itseni armottomuudesta huolimatta suorittamaan ensimmäisen viikon vain kolmella rutistuksella. Nyt kun pysyisi järki päässä tässä hommassa. Aina kun kaikki pitää olla heti ja nyt. 

Kehonhuolto on ollut hieman tuntematon käsite, mutta yritän ottaa sitä enemmän ohjelmaan mukaan. Tässä ohjelmassa on ohjatut huoltotuokiot, mutta olen aivan saamaton silti. Tämä on selkeä kehityksen kohde. Olen malttamaton ajatukselle, että kehitys tapahtuisi levossa. Mieli sanoo kehityksen nimenomaan tapahtuvan rääkkäämisen aikana. Kas, kun aina ei tarvitse olla verenmaku suussa. Ei edes joka kerta. Myös aerobinen liikunta on mörkö. Salilla lämmittelyt mahdollisimman nopeasti ja tekemään sitä kunnon treeniä. Aivan hölmö tapa. Yritän tarttua tähänkin ongelmakohtaan ja lisäsin treenin alkuun aerobisen lämmittelyn. Vaikka se on mielestäni tylsää, sitä ei kehoteta tekemään syyttä. Nyt alkaa treenaminen kuulostamaan hieman paremmalta, tässä kun tämän saisi pidettyä. 

Salille mars!