Hae
Häppeninkii

Missä nyt mennään?

Päivitys ihan vaan siitä, missä nyt mennään. Kirjoittamisen saralla sairastan parantumatonta tautia: en tunnu olevan koskaan tyytyväinen mihinkään omaan tekstiini. Aihetta pitää aina miettiä perin pohjin pääsemättä mielestäni järkevään lopputulokseen. Pitäisi aina olla jotain oikeaa sanottavaa. Ehkä onnistuin polkemaan kirjoitusidentiteettiäni, koska en ole hetkeen saanut aikaiseksi mitään julkaisukelpoista. Roskakoriin tekstini eivät ole päätyneet, vaan niille käy sama kuin vaatteilleni. Käyttöpinosta kotipinoon, josta vaivaton siirtymä urheilukäyttöön ja lopulta yöpaidoiksi. Kotikierrättäjän salainen ABC: käyttökelvoton kaapin perälle. Tästä päästään ikuisuusongelmaani. Yksinkertaisesti minulla ei tunnu olevan luottoa eikä itsevarmuutta omia tekstejäni kohtaan. Saati sitten ajatteluani kohtaan. Olen 29, mutta miten ihmeessä sen ikäiset ihmiset ajattelevat? Esimerkiksi siksi olen nyt koulussa.

koulu

Entä missä mennään koulun suhteen? Kauan odottamani koulu alkoi elokuun puolivälissä. Alku koostui informaatiotulvasta, kuten asiaan kuuluu. Ihan järkyttävää ähkyä ei yllätyksekseni tullut ja pystyin jopa sisäistämään melko paljon uutta ja vanhaa. Tositoimiin ryhdytään pikkuhiljaa. Pieniä ryhmäprojekteja on ollut, on menossa ja on tulossa. Ryhmätyöskentely on keskiössä luovilla aloilla ja vaikka olen siihen tottunut, on alkuun ollut silti totuttelemista. Olen tehnyt teatteria ja urheillut ryhmässä, mutta kirjoittamisen olen lähes aina tehnyt yksin. Nyt kirjoitetaan ja ideoidaan porukalla ja se onkin oma lajinsa. Pidän ideariihistä, mutta tässäkin tapauksessa minun tarvitsee kehittää luottamusta omia ideoitani kohtaan. On todella jännittävää lukea omia pieniä tekstihahmotelmia ääneen täysin uusille ihmisille. Vannon, että livenä tilanne on aivan eri, kuin ruudun takaa. On pakko olla valmis heti vastaanottamaan kehuja ja kritiikkiä. Kumpaa suomalaisen on helpompi edes ottaa vastaan? Niinpä. Paljon on opittavaa ja sitä enemmän on halua ottaa oppi vastaan. Kehityksen nälkä on kyltymätön.

Rakastan uutta arkeani, vaikka uuteen liittyy aina epävarmuuksia ja opettelmista. Pidän siitä, että minulla on elämässäni selkeä rytmi ja vielä enemmän pidän selkeistä tavoitteista. Urasuunnittelu alkoi käytännössä heti ja se tuntuu hyvältä. Tarvitsen suunnitelmallisuutta ja pientä jelppiä suunnitteluun. Isojen kokonaisuuksien organisointi ei todellakaan kuulu vahvuuksiini ja ahdistun helposti, jos on vaan liian paljon asioita yhtaikaa. Summa summarun, koulun suhteen kaikki on vielä hyvin alussa, mutta kaikki tuntuu juuri nyt oikealta. Oikea paikka, oikea aika.

kaikki muu

Olen huomannut viime aikoina jakavani asiat oikeastaan kahteen kategoriaan; koulu ja kaikki muu. Kaikki muu -kategoriaan kuuluu siis ihan hirveän paljon materiaalia. Vapaa-aika, juuri suoritettu muutto, itsestä huolehtiminen, parisuhde, perhe ja niin edelleen. Parin päivän ajan sain yhdistettyä kätevästi muutaman jutun. Vanhempani sekä toinen siskoistani olivat auttamassa minua ja puolisoani muuttohommissa. Kannoin paljon tavaraa sisään ja ulos, joskus otin omaa aikaa johtoviidakon kanssa ja valitsin rappuset hissin sijaan mahdollisuuksien mukaan. Tätä kulunutta viikonloppua lukuunottamatta kaikkien asioiden yhdistäminen on melko hankalaa.

Poden liian usein huonoa omaatuntoa urheilemattomuudesta. Viimeisen kuukauden aikana en ole käynyt varmaan kertaakaan salilla ja tunnen olevani pettynyt. Yritän antaa armoa itselleni kaiken tämän härdellin keskellä, mutta se vaatii yhtä paljon ponnistelua kuin maksimitasojen hakeminen tanko niskassa. Puolisoni on todellakin pokaalinsa ansainnut, koska hän on joutunut toimimaan jälleen kerran järjen äänenä. Nyt onneksi arki selkeytyy, kun muutto on saatu suoritettua kokonaan. Ei jatkuvaa siivoamista, pakkaamista ja sommittelemista kahden kämpän välillä. Nyt on aikaa vähän rauhoittua.

Kesätyöt loppuivat elokuun lopussa. Koiramäestä on muodostunut itselleni todella tärkeä paikka. Siellä ihmiset kerta toisensa jälkeen ovat aivan mahtavia ja sehän työstä tekeekin niin huikean. Töihin mennään useimmiten hyvällä mielellä ja eläimet piristävät, jos sattuu olemaan huono päivä. Asiakaspalvelu kun on aina asiakaspalvelua. Koiramäessä saa olla luova tehden esiintyvää työtä ja se vasta huikeaa onkin! Syksyn ja alkutalven aikana toivottavasti töitä on tiedossa tutussa ympäristössä.

mitäs vielä?

Kaikki muu -kategoriaan voisi vain oikeasti laittaa kaiken. Lukukokemuksen parantamiseksi kappalejako on silti hyvä olla tässä kohtaa, koska vielä on vähän asiaa. Rakastan sosiaalista elämää ja ihmisiä ympärilläni. Haluan antaa aikaa ystäville kaikissa kaupungeissa, missä heitä vain on. Olen iloinen, että useiden eri ihmisten kanssa on saatu sovittua erilaisia juttuja. On tulossa mökkeilyä, hotelliyötä, karonkkaa, illanistujaista ja sukulaisjuhlaa. Minulle on tärkeää täyttää kalenterini mielekkäillä asioilla. Aina se ei onnistu mitenkään, mutta nyt on lupa olla kiitollinen. Kaikilla ihmisillä on rajat myös sosiaalisessa kanssakäymisessä ja olenkin paljon jättäytynyt taka-alalle koulukavereihin tutustumisessa koulun ulkopuolella. Jostakin on pakko tinkiä ja tällä kertaa se on ollut edellä mainittu. Tietenkin olen asiasta välillä painetta tuntenut, mistäpä sitä ei stressaisi. Onneksi tapahtumia on tulossa ja joihinkin ihan varmasti ehdin itsekin osallistua.

Eli nyt mennään kaikkiaan mielenkiintoisilla ja jännittävillä poluilla. Muutos on aina muutos, vaikka se olisi hyvä muutos. Muutos vaatii itseltäni aikaa, rauhaa ja kärsivällisyyttä. Helpompaa varmaan olisi, jos omistaisin luettelosta edes jonkun ominaisuuden. Olen enemmänkin hetinyt -ihmisiä eikä odottaminen ole mielestäni mukavaa. Ja ihan oikeasti on ollut niin kiire, että unohdin hakea kirjastosta varauksessa olevat kirjat, vaikka minulla oli kolme muistutusta. Tampereen pääkirjasto, olen oikeasti ihan todella pahoillani. Opiskelijan budjettini, olen oikeasti vielä enemmän pahoillani. Onneksi kirjastosakot eivät ole sakoista pahimpia.

Ja on minulla yksi ihan todella tärkeä tavoite syksylle: saada permanentti takaisin. Vähän aikaa pitää vielä malttaa senkin asian suhteen. Minulla ja parturilla kävi pieni kommunikaatiokatkos, jonka seurauksena hiuksista lähti vähän enemmän kuin piti. Onneksi hiukset kasvavat nopeasti ja permanentti häämöttää ja aivan kulman takana. Toiseksi tavoitteekseni asetan nauttimisen ja hetkessä olemisen. Jos aina ei tarvitsisi suorittaa elämää ja asioita katse kiinni jo seuraavassa jutussa. Muista, että sullakin on lupa nauttia elämästä.

missa mennaan

Naapurissa ei haluta olevan homoja

”Miltä sinusta tuntuisi, jos joku seuraavien ryhmien edustajista asuisi naapurissasi?” -kyselyn mukaan yli 10% vastanneista kokisi erittäin epämukavaksi asumisen homon, lesbon tai bi-seksuaalin naapurissa. Homojen ei haluta asuvan aivan naapurissa. Kyselyn ihmisryhmistä juutalaiset tai vammaiset eivät haittaa yhtä paljon kuin homot, mutta monet muut ihmisryhmät olisivat vielä homoakin pahempi vaihtoehto. Päivittäin toivon, että eläisimme paremmassa murrosvaiheessa. Suunta voisi olla pois esimerkiksi homoihin kohdistuvista epämukavuuslistoista. Tietysti jos itse saisin vähän valita, en haluaisi naapurikseni ahdasmielistä ja itsekästä junttia. Seuraavaan tutkimukseen voisi tuonkin ihmisryhmän ottaa yhdeksi vaihtoehdoksi muiden eriteltyjen ihmisryhmien joukkoon.

heteronormatiiviset vuokramarkkinat

Olemme asuneet puolisoni kanssa nykyisessä kämpässä vähän yli kaksi vuotta. Nyt tuli kuitenkin tilanne, että täytyy vaihtaa asuntoa. Nykyisen vuokranantajan kanssa kaikki on sujunut kuin unelma ja siksi onkin harmi vaihtaa vuokranantajaa. Emme ole kohdanneet nykyisen vuokranantajan kanssa mitään homofobiaa, toisin kuin asuntonäytöissä sitä on ollut selkeästi ilmassa. Vuokramarkkinat ovat yhä melko heteronormatiivista aluetta. Siksi on ollut pelottavaa ja kiusallista käydä asuntonäytöissä. Ikinä ei ole tiennyt millainen vastaanotto on luvassa.

Kaikki on sujunut kivuttomasti siihen asti, kunnes olemme puolisoni kanssa menneet yhdessä paikalle asuntonäyttöön. Palvelu on ollut ystävällistä, kun olen puhelimessa esitellyt itseni ja kertonut asunnontarpeestamme. Tilanne on useasti muuttunut kiusalliseksi, kun paikalle on odotettu minua olemattoman mieheni kanssa. Kun puolisoni ei olekaan ollut henkisenä tukena mukaan tullut siskoni, on useampi yksityisen vuokranantajan ”mahdollinen ehkä” vaihtunut ”totaaliseksi eiksi”. Kieltämättä aloin paikoittain tuntea itseni taas epänormaaliksi ja vääränlaiseksi. Onneksemme löysimme asunnon vuokrafirmalta, joten kenenkään yksittäisen työntekijän henkilökohtainen homofobia ei ainakaan tässä tapauksessa muodostunut esteeksi.

naapurina homo

Olen miettinyt pääni puhki syitä, miksi homot ovat epätoivottuja naapureita. Pelkääkö joku homouden tarttuvan vai luullaanko homoja äänekkäiksi naapureiksi? Vannon, että minä ja puolisoni olemme mitä parhaimpia naapureita ja vuokralaisia. Pidämme kodin aina siistinä emmekä oikeastaan järjestä juhlia, saati käy juhlimassa. Menemme nukkumaan kympin uutisten jälkeen ja poltamme tuoksukynttilöitä tarkoin varjellusti. Vihaamme tahmeita lattioita ja puolisoni saa harmaita hiuksia epäjärjestyksestä. Maksutkin hoituvat aina ajallaan. Väitän, että olemme hyvin huomaamattomia naapureita. Kyllä me naapuria tervehdimme, toivottavasti se ei ketään säikäytä.

En voinut vastustaa kiusausta ja googletin hakusanoilla ”naapurina homo”. Eräällä nettikäyttäjällä oli naapurissa asuvien homojen kanssa ollut omien sanojensa mukaan sietämätön ongelma.

Mun naapurissa asuu homo. Niitä koppalakkisia jätkiä käy siinä naapurissa bilettämässä ja ne on joko lainaamassa multa juomalaseja tai pyytämässä bileisiin. Eräs heistä yritti väkisin tulla mun luo yöksi. Miten nuo iskemisyritykset saa loppumaan? Vaikka olen poikamies, olen silti hetero.

Tietysti ymmärrän kyseisen tilanteen ongelmallisuuden, mutta olisiko heterobileiden juomalasilainailut yhtä sietämättömiä? Kyllä minuakin häiritsee naapurista tuleva kova meteli keskellä yötä, mutta kyllä tämä homo ainakin puhetta ymmärtää.

Minullakin on kamalia naapurikokemuksia, mutta seksuaalinen suuntautuminen ei ole ollut se ydinongelma. Yksi naapurimme poltti ketjussa tupakkaa ja astmaatikkoina se ahdisti hengitystä. Kerran seinänaapurissa asui hyvin äänekäs perhe ja kuulimme perheen tyttären syömishäiriöongelmat hyvin selkeästi. Puolisoni asui yhdessä vaiheessa talossa, jossa oli paljon huumeiden käyttäjiä. Yhtenä yönä puolisoni ovesta meinattiin tulla läpi, kun vähän erehdyttiin asunnosta. Mielelläni olisin näistä jokaisen vaihtanut laseja lainaileviin homoihin.

nuhteeton ja terve suomalainen, kiitos!

Suomalaiset haluavat naapurikseen nuhteettoman, raittiin ja terveen suomalaisen. Joka viides ei halua naapurikseen homoseksuaalia.

Näin kertoo naapuritutkimus vuodelta 2007. Tilannehan ei ole muuttunut parempaan. Nuhteeton, raitis ja terve ovat siis hyviä juttuja, kunhan ei naapuriksi osu sairas homo.

Naapuriimme muutti homopari. Normaaleja ja fiksuja ihmisiä. Molemmat heteromaisia, käyvät töissä ja heillä on tyylikkäät uudehkot autot. Lisäksi heidän talouteen kuuluu koira. Oma käsitykseni homoista on muuttunut todella paljon.

Mukava kuulla, että uudehkot autot ja koira taloudessa tekevät jopa homoista normaaleja ja fiksuja. Ja tietysti heteromaisuus. Ehkä sen takia minuakin vieroksutaan niin paljon, koska en ole tyypillinen ”heteromainen nainen”.

Koska ne ”normaalit jutut” tekevät ihmisestä hyvän naapurin, täytyy tehdä katsaus omaan listaani. Me heräämme aamulla ja menemme joko kouluun tai töihin. Se riippuu vuodenajasta, mutta yleensä teemme jotain järkevää päivisin. Minä käyn salilla, puolisoni omissa harrastuksissaan. Meillä on auto, ei kylläkään uudehkon tyylikäs. Yöllä nukumme, kuten kuka tahansa ”normaali”. Täytynee lähteä vielä koirakaupoille.

Harvoin me voimme valita naapurimme. Asuntojen välissä on seinät syystä, jokaisella meillä on oma elämämme. Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos tulevat naapurini eivät säikähtäisi meitä heti. Pyydän mahdollisuutta ihmisenä, vaikka olenkin homo. Se monesti minua eniten kaikessa harmittaa, etten saa mahdollisuutta. Minut ja puolisoni tuomitaan ihan vain sillä perusteella, että olemme yhdessä. Haaveenamme joskus onkin ostaa omakotitalo, mutta siihen asti naapureiden on ikävä kyllä kestettävä homouttamme. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta meilläkin on oikeus mukavaan ja turvalliseen asumiseen.